On laivamme pimeydest\xe4 tehty
se pilkkaa luonnon lakeja
touvein ja k\xf6ysin ja takiloin, purjein
se seilaa tyhjyyden aaltoja
kansillaan punainen miehist\xf6, tumma
kuin verell\xe4 maalattu olisi
viittojen, huppujen purppuran lomasta
tuikkivat tummina hopeasilm\xe4t

Ja vanhin on kaikista Maltan Hiram
komentaja punainen, h\xe4n
tuntee schwartzschildin kehien salat
ja neutronit\xe4hdet ja kefeidit
h\xe4nen reittej\xe4\xe4n matkaamme salatuita
kuin haamuina avaruuksien
me iskemme syv\xe4\xe4n pian kadoten taas
joskus pelkokin meit\xe4 kavahtaa

Vaan toiset kun p\xe4iv\xe4st\xe4\xe4n lep\xe4\xe4v\xe4t
istuu p\xe4\xe4llikk\xf6 yksin ja vaiti
h\xe4n muistaa kaikki vuotensa
ja surunsa, kaukaisen rakkaansa
sulkee luomettomat silm\xe4ns\xe4
avaa komposiittinyrkkins\xe4
ja pient\xe4 valkeaa kive\xe4
h\xe4n hieroo ja hymyilee hiljaa